Metsästysseura Ilo r.y. 90v.
Eränkäyntiä, riistanhoitoa ja yhdistystoimintaa vuosikymmenten ajan
”Aikojen alussa oli paljon korpea ja tallaamatonta takamaata. Oli myös miehiä, jotka metsästelivät yhdessä ja pitivät yhteyttä toisiinsa. Heitä oli vain kourallinen, sanotaan viisi. He kävivät erällä tänään täällä, huomenna tuolla, kunhan pysyttelivät Huittisten pitäjän alueella” -näin kertoi Huugo Helava v.1975, kun häntä haastateltiin Metsästysseura Ilon perustamisen alkuajoista.
Elettiin aikoja Suomen itsenäistymisen jälkeen ja monenlainen yhdistystoiminta vahvistui. Lähes joka kylään perustettiin yhdistyksiä, nuorisoseuroja ja yhteisöjä. Elettiin aikaa, jolloin käytiin talkoissa, autettiin naapuria ja tuettiin voimakkaasti toinen toistaan. Yhdessä tekeminen kuului arkeen. Ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä. Naapuriin ja ystävän luo mentiin, kun oli asiaa.
Suomalainen metsästys järjestäytyi myös valtakunnallisella tasolla vuonna 1921, kun perustettiin Yleinen Metsästäjäliitto eli nykyinen Suomen Metsästäjäliitto. Ajatus metsästysseuran perustamisesta Huittisten pitäjään syntyi 1925. Nimeä mietittiin erällä kulkiessa ja toiveet sekä ajatukset seurasta olivat korkealla. Nimen piti olla kansainvälistä luokkaa, olihan tri Lillblad opiskellut Saksassa; maassa, jossa oli vahva metsästyskulttuurellinen historia. Eläinlääkäri Lilljeblad ja maanviljelijä Kalle Ryti pitivät perustavan kokouksen kahdestaan. Yhdistyksen nimeksi tuli Huittisten Metsästyshoitoyhdistys ja se toimi koko Huittisten pitäjän alueella. Etumiehenä yhdistyksessä toimi eläinlääkäri Lillblad ja jäseninä Kalle Ryti, Wilho Helin, hänen poikansa Huugo ja Uuno Helava, kirjakauppias Mattson ja tri Nyman.
Ensimmäinen kirjallinen tieto Metsästysseura Ilosta on 13.8.1947 pidetystä kokouksesta, jossa Huittisten Metsästyshoitoyhdistyksen nimi päätettiin muuttaa Ms. Ilo ry:ksi. Nimiehdotuksen teki maanmittari Ilmari Sinkankoski esimiehensä maanmittausinsinööri Ilon sukunimen mukaan. Nimi oli usein sekoitettu Huittisten Metsänhoitoyhdistykseen joten nimi muutettiin ja sääntöjä muokattiin. Mauno Sumuvaara ja Y.A. Peltonen hoitivat asiaa eteenpäin, mutta vasta v. 1951 oikeusministeriö hyväksyi sääntömuutoksen ja uuden nimen. Seuran puheenjohtajana toimi Oskari Laaksonen ja varapuheenjohtajana Erkki Heikkilä. Johtokunnan jäseninä tuolloin toimi Väinö Ruokonen (sihteerinä 1947–1954), Uuno Helava, Otto Suonpää sekä Eino Rekola.
Metsästyshoitoyhdistyksestä olivat jo eriytyneet Huittisten Metsästysseura Paukku ja Metsästysseura Repo.
14.4.1954 keskusteltiin vuosikokouksessa liittymisestä Yleiseen Metsästäjäliittoon, mutta asia jäi tuolloin harkintaan. Matti Toivolasta tuli seuran sihteeri ja toimi tehtävässään 10 vuotta, jolloin hänestä tuli seuran puheenjohtaja. Samassa kokouksessa päätettiin pitää yhdistyksen majan vihkiäiset keskikesällä. Kyseessä oli ns. Töörin metsästysmaja.
Vahva 60-luku ja voimakkaan kehityksen aika
Oman ampumaradan hankinta päätettiin keväällä 1964 vuosikokouksessa. Tällöin päätettiin valita kahdesta ehdolla olevasta paikasta Ilmari Ilomäen tarjoama alue Suontaustasta ja kaupat tehtiin pian kokouksen jälkeen. Alue ostettiin 3000,- markalla. Hankkeeseen liittyi pian myös muita yhdistyksiä. Mukaan tuli 700,- markalla Huittisten Metsästysseura Paukku, Huittisten Reserviupseerikerho, Huittisten Seudun Reservialiupseerikerho sekä Etelä-Satakunnan Ampujat ry:n Huittisten osasto. Radalle rakennettiin vuosien kuluessa ampumapaikat pistoolille, haulikolle, kiväärille ja pienoiskiväärille.
Rata on ollut ahkerassa käytössä vuosikymmenet ja vahvana ammunnan kantavana voimana on ollut mm. Jukka Nieminen, joka on menestynyt haulikkoammunnassa SM-tasolla usean vuoden ajan.
1990 Metsästysseurat Ilo ja Paukku perustivat Kiinteistöyhtiö Mansikkamäen ampumarata, omistaen puoliksi koko alueen rakennuksineen. Seuran vuosikokouksessa 1966 johtokunta sai valtuudet myydä Töörin metsästysmajan, jos ostajia ilmaantuu. Mökin siirtämistäkin suunniteltiin Mansikkamäkeen, mutta uusia suunnitelmia tuli ja vasta paljon myöhemmin mökki myytiin ja siirrettiin Kolkanmaahan vapaa-ajan mökiksi Juhani Formalle.
1967 yhdistys sai mahdollisuuden ostaa Ylistenjärveltä huvilatontin. Asiasta käytiin kovasti keskustelua puolesta ja vastaan ja lopulta asia jäi johtokunnan harkittavaksi. Keväällä kaupat kuitenkin tehtiin Eija ja Aarre Äijälältä 3000,- markalla ja asia eteni nopeasti ja rakennuslupaa haettiin jo kesällä.
Rantaan hankittiin grillikatos viihtyvyyden lisäämiseksi ja ranta on ollutkin vilkkaassa vuokrakäytössä jo vuosien ajan toukokuusta syksyyn. Talkootunteja on käytetty valtava määrä ja paikka on mieleinen kokoontumispaikka seuran jäsenille, yhdistyksille sekä ulkopuolisille vuokraajille. Järvestä on pidetty hyvää huolta mm. Ylistenjärven suojeluyhdistyksen kautta.
Yhdistyksessä pitkään mietittiin myös riistankäsittelypaikan hankintaa seuralle. Useita vaihtoehtoja harkittiin, mutta vasta, kun Huittisten kaupunki lopetti Räikänmaan kyläkoulun, tarjoutui seuralle v. 1991 mahdollisuus yhdessä Räikän Pienviljelijäyhdistyksen kanssa hankkia yhteiskäyttöön kokoontumistilat. Ulkorakennukseen pystyttiin rakentamaan asianmukaiset riistankäsittelytilat. Kiinteistöyhtiö Irjanpirtti on toiminut mallikkaasti molempien yhdistysten käytössä yli kahdenkymmenen vuoden ajan niin kokous- kuin juhlapaikkana sekä kansalaisopiston eri piirien ja käsityöryhmien kokoontumistilana. Kiinteistössä on myös asumiskäytössä kaksi huoneistoa. Talkoilla on mm. maalatturakennukset ja pidetty hyvää huolta kiinteistöstä.
Metsästyksen muuttuvat tavat
Valkohäntäpeuroja tuotiin Minnesotasta Suomeen 1934 Vesilahdelle ja kannan perimän vahvistamiseksi vielä muuta 1948. Ilmasto ja maaperä olivat suotuisia, koska kanta vahvistui nopeasti ja 1962 niitä todettiin olevan jo niin paljon, että voitiin aloittaa uuden riistaeläimen metsästys. Kanta vahvistui metsästyksestä huolimatta ja 1968 peuroja todettiin olevan jo yli 4000. Myös Huittisissa päästiin metsästämään valkohäntäpeuraa vaikkakin uusi tulokas ei aluksi ollut kaikkien suosimaa riistalihaa. Pikkuhiljaa kuitenkin siitä on tullut erittäin haluttu ja arvostettu riistaeläin, jonka metsästystapa on myös muuttunut vuosien varrella. Pitkään peuraa on metsästetty ns. kyttäämällä pellonlaidalla tai kyttäyskopista. Mäyräkoiralla tapahtuva ajometsästys ja seuruejahti kasvattaa kuitenkin nyt suosiotaan. Tähän on osasyynä myös valtavasti kehittynyt koirien paikannusmahdollisuus GPS-tunnistuksen avulla. Se on myös vaikuttanut niin jänis-, hirvi-, kuin lintu-, ja pienpetometsästykseenkin. Kaurista metsästetään myös mäyräkoiraa apuna käyttäen; tosin Huittisissa on jouduttu rajoittamaan kauriiden metsästystä jo joitain vuosia korkean ilveskannan vuoksi ja tästä seuranneen kauriskannan romahtamisen takia. Eli tämäkin osoittaa seuran kantavan vastuuta riistakannan ylläpitäjänä ja tarkasti seuraavan kantojen kehitystä. Vuosittain lasketaan ns. riistakolmiot ja niiden tiedot lähetetään eteenpäin Riistakeskukseen. Sekä oman seuran puolesta, että Riistakeskuksen määräämiä riistakannan rauhoituksia ja rajoituksia tulee vuosittain.
Suurpetoja, mm. ilvestä ja sutta saa metsästää vain kannanhoidollisilla poikkeusluvilla, joita anotaan Riistakeskukselta. Muutaman vuoden välein tehdään ns. jälkilaskentaa koko seuran ja Riistakeskuksen toiminta-alueella, kaikkialla saman päivän aikana. Tuloksien ja tapahtuneiden petovahinkojen perusteella Riistakeskus voi myöntää kaatolupia tihentymä alueilla. Kuitenkin mm. ilveskanta on paisunut vuosien myötä jo äärimmilleen. Susien määrä on myös Huittisten alueella haitallisella tasolla ja on jo jouduttu paikoin poikkeuksellisiin tilanteisiin: perheet kuljettavat lapsiaan kouluun vaarallisten tieosuuksien takia, ei liikenteen vaan petojen jatkuvan läsnäolon takia. Myös koiralla tapahtuvaan metsästykseen tällä on suuri merkitys. On alueita, joihin ei uskalleta metsästyskoiraa päästää ollenkaan, koska alueella on suuri vaara koiralla joutua suden suuhun.
Pienpetojen, kuten minkin, näädän ja supikoiran metsästys on suosittua Huittisten alueella. Vuosittain mm. supikoiria, joka on ns. vieraslaji Suomessa, metsästetään useita satoja. Erityisen haitallinen se on linnustolle, jonka munia ja poikasia se saalistaa ahkerasti.
Puurijärven-Isosuon kansallispuiston alueella, joka tunnetaan laajasti hyvänä lintujen pesimäalueena, minkit ja supit ovat vaarassa lisääntyä liiaksi, ellei metsästystä sallita alueella. Tilannetta seurataan jatkuvasti ja alueelle on myönnetty muutamia pienpetolupia.
Lintumetsästyksen monet muodot ovat seuramme jäsenten suosiossa. Koirien lisääntynyt käyttö tälläkin alueella auttaa saaliiden löytymiseen maastosta ja näin tehostaa kokonaisuudessaan riistan tehokasta käyttöä erinomaisena ja maukkaana sekä myös terveellisenä lisänä ruokapöydässä.
Riistan arvostus ja eettiset tavat ovat jokaisen jäsenen perustietoutta. Metsästys ei ole saaliin saamista vaan myös harrastusta hyvien ystävien kesken ja ulkoilua, koiran koulutusta ja liikuttamista. Metsästykseen kuuluu oleellisena osana myös riistanruokinta talvikuukausina. Metsästysseura Ilon alueella seuran jäsenten toimesta ja osittain seuran kustantamana vietiin mm. v. 2014 juureksia n. 160 000kg, omenia 30 000kg, viljaa 70 000kg ja nuolukiviä n. 160 kpl maastoon riistan ruuaksi. Määrä on merkittävä ja auttoi varmasti mm. kauriiden ja peurojen talvikestävyyteen pakkaskausina.
Metsästysseura on vuokrannut metsästysmaat maanomistajilta ja suuri kiitos kuuluukin heille tästä yhteistyöstä ja heidän antamastaan mahdollisuudesta harrastaa monipuolista metsästystoimintaa alueellamme. Seuran jäsenten velvollisuus on toimia kunnioittaen maanomistajia kohtaan ja huolehtia omalta osaltaan mm. metsien ja maiden siisteydestä keräämällä ammutut hylsyt pois maastosta, viemällä ns. kaatopala kaadetusta hirvestä tai peurasta maanomistajalle ja toimia yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaan. Viiden vuoden välein Ms. Ilo pitää maanomistajille ja seuran jäsenille suuret Hirvipeijaiset, joissa maittava riistaruoka, hyvä ohjelma ja iloinen tunnelma ovat pääasiassa.
